Make your own free website on Tripod.com

Caribbean twist

Home
Sinulle
Taiteellisuus
Roolihahmojani
Runollisuus
Novelleja
Jatkotarina
Muita tekstejä
Minä
linkistö
Yhteydet
Muuta

Novelleja

Murgh. Oli sitten pakko tämäkin tehdä.
*poksauttaa itseään vasaralla päähän*
Olisi itse kiva tietää, milloin olen koskaan kirjoittanut
yhtäkään älyllisesti kiehtovaa novellia?
Toivokaamme parasta, pitää ruveta kehittelemään jotakin.^^

Hetki
Valkoinen tennistossu upposi märkään suolampeen. Minä kiroilin. Mikä minut sai tulemaan tänne? Miksi juuri suolle? Haukuin itseni pataluhaksi, mutta enää ei ollut paluuta. Jokin veti minua luokseen.
Vetäisin jalkani lammikosta ja jäin seisomaan mättäälle. Sumu peitti suon sakeaan vaippaansa kuin sälekaihdin huoneeni ikkunassa. Oli hiljaista. Hiljaista. Hiljaista. Käännyin vilkaisemaan taakseni. Metsää ei enää näkynyt...
Astuin askeleen eteenpäin, mätäs kantoi. Jostain kaikui huutoja. Ne seurasivat minua. Aloin juosta. Luulivatko ne että minä eksyn? Vesi loiskui ja mättäät lätisivät märkien tennarieni tarpoessa sinnikkäästi eteenpäin, kohti jotakin tuntematonta.
Kuiskaukset kaikuivat korvissani, ne sanoivat: "Tule, tule, juokse..."
Kiristin vauhtiani, hyppelin lammikoiden yli, huohotin mutta en pysähtynyt. Piti päästä niiden luokse. Niiden jotka kuiskailevat, niiden jotka kutsuvat minua, niiden jotka asuvat tuolla jossain. Äänet kovenivat, minä pysähdyin. Lammikon toisella puolella oli pieni hahmo. Se oli hän. Hän joka kuiskaili. Hän joka kutsui minua. Astuin askeleen. Takaani kuului askelia, kiristin vauhtia. Upposin suolampeen vyötäröäni myöten, oli pakko uida. Kauhoin vettä henkeni edestä, mutta vajosin. Vastarannalla ei ollut ketään. Häntä ei enää ollut. Takaa-ajajani huusivat minua, korvissani soi. Ääni oli hiljainen ja huumaava, likainen vesi lorisi pitkin kurkkuani, minua yskitti. Pintaa ei enää näkynyt. Vesi tunkeutui keuhkoihini, elämäni oli ohi. Hetkessä.
Siihen tarvittiin vain pieni hetki.







©Yo-Yo 2006